uusia neuvolakortin koteloita valmiina

Tänään olen kuluttanut aikaani lattianrajassa, kankaita leikellen ja lapsen kanssa seurustellen ja sen tuntee kyllä selässäkin. Joka tapauksessa olen alkanut tuota kangasvarastoani pienentämään, aikanaan hamstrasin kankaita jenkeistä yhdeltä tädiltä, joka niitä huuto.netissä myi. Ja niitä on paljon...

Ajattelinkin että nopeastihan ne kuluvat kun niistä ompelen noita korttikoteloita, vaan eipä tuota kangasta mene kuin nimeksi näihin. Mukavaa joka tapauksessa niitä on tehdä, tässä tulokset

Paljon jäi vielä valmiiksi leikattuja näistä samoista kankaista, silmät ei vaan jaksaneet enää näin illalla projektin parissa jatkaa. Huomenna sitten pipopäivä, eli tilaustyötä yritän saada tehtyä.

Pääsiäinen tulee :)

Nyt on taas kiirettä pitänyt ompelurintamalla. Parin kesken olevan tilausprojektin (kuullostaapa hienolta) lisäksi olin jo kauan sitten luvannut pojille tehdä asut kun menevät pääsiäisenä virpomaan. Perinteisestihän ne on noita-akkoja mitkä ovella risujensa kanssa kulkee, tänä vuonna meiltä lähtee liikenteeseen tämän näköinen duo:

Puvut ompelin vanhan Muotimuksu-lehden kaavoilla. Harmikseni en ottanut tuota lehden numeroa muistiin, lainasin sen kirjastosta jonne sen jo palautin. Puku on ommeltu fleecestä, mikä on äärimmäisen ihana materiaali ommella. Sik-sakilla vaan koko puku (no okei, vetoketjun kiinnitin suoralla ompeleella) eikä tarvii huolitella saumoja. Minullahan ei siis saumuria ole...vielä ;)

Töpöhännätkin löytyy :) Pukujen koko on 152cm, leikkasin ilman saumanvaroja ettei ihan mahdottoman isoiksi venyisi. Kaavat oli vaikea jäljentää tuolta kaava-arkilta, jotenkin niin sekaisin oli piirretty että meinas hermot mennä. Kokovaihtoehdot oli siis 152cm ja 110cm, toinen liian iso kummallekin normaalisti ja toinen auttamatta liian pieni. Onneksi ovatkin tuollaista roikkuvaa mallia, ei haittaa vaikka roikkuu sitten ihan kunnolla.

Tää valkoinen pupu oli huomattavasti kesympi ja viihtyi kuvauksissa pidempään kuin rusakko. Puku on tuollainen ihanan leveä ja reilu kaikilta muilta mitoiltaan paitsi hihan leveydeltä. Seuraavat puvut mitä teen, korjaan tuon ja tulee sitten hihoistakin kunnon pussit.

Tuonne mahtuisi toinen samankokoinen sisään ihan kevyesti. Saajat olivat erittäin tyytyväisiä, mikä on pääasia. Näillä kelpaa sitten palmusunnuntaina kiertää naapurustoa. Ainoa puute on kuulemma ettei ole tossuja samasta väristä, tiedä vaikka ehtisin sellaiset kenkien päälle vielä ompelemaan, pistän harkintaan.

Junasukat

Niin kuin jo aikaisemmin kerroin, olen ollut tekemässä naapuriin syntyneelle pojalle tervetulolahjaa ja vihdoin se on valmistunut ja toimitettu uudelle tulokkaalle. Monissa blogeissa olen nähnyt junasukat ja yksiäkään en itse ollut tätä ennen tehnyt, joten tartuinpa tuumasta toimeen. Junasukkien taustalla oleva tarina on ihana. Tässä kopioituna täältä, samasta paikasta löytyy myös ohje sukan neulomiseen.

Sukan tarina
Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa.  

Tekemäni sukat näyttävät tältä

Lisäksi tein vielä kortin ja koko paketti on tässä

Toivottavasti on saajalle edes vähän mieluinen :)

Neuleharppu-työkin  on valmistunut. Sitä täytyy vielä kehitellä, sillä lanka loppui vähän kesken ja mittaa ei tullut niin paljoa kuin olisin halunnut. Laitan sen vielä huilaamaan ja odottamaan inspiraatiota, mitä sille sitten keksinkään. Alun alkaen olisi voinut tehdä siitä hieman kapeamman, mutta minkäs teet, purkamaan en ala. Tässä kuva

Tällä hetkellä on puikoilla yhdet lapaset tuolle esikoiselle, vaan inspiraatio neulomiseen on täysin hukassa. Ulkona on ollut niin hienot ilmat, että mieluummin suuntaan vaunuttelemaan kuin istun tuohon sohvalle, mikä ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Yleensä kun joku työ jää kesken, on kynnys sen jatkamiseen korkea, joten siksi varmastikin työt on pysähdyksissä. Eiköhän se tästä taas kohta ala sujumaan. Uusia töitä olisi kiva päästä aloittamaan, tilauksessa on pikku virpojille pupu puvut, kiire tulee varmaan niidenkin kanssa.